Vastaan tähän historiantutkijana, en juristina tai poliisina.
Vainajan tuhkaa koskee hautarauha siinä missä ruumistakin, ja hautarauhan rikkominen on rikoslain 17 luvun 12 pykälän mukainen rikos. Luvassa on sakkoja tai vankeutta korkeintaan yhdeksi vuodeksi. Tuhkan käsittelystä tuskin määrätään ankarimman mukaan, enkä ole kyennyt löytämään tapauksia, joissa tuhkan käsittely olisi päätynyt oikeuteen asti. Saattaa niitäkin toki olla.
Tuhka tulee sirotella ennalta krematoriolle ilmoitettuun paikkaan, ja jos tämä tapahtuu muualla kuin hautausmaalla, paikan tulee olla ennalta ilmoitettu hautapaikaksi hautaustoimilain mukaan. Sallittu paikka voi olla myös erityinen tarkoitukseen osoitettu tuhkansirottelupaikka vaikkapa vesistössä.
Oleellista on siis se, että jokaisen vainajan jäännösten sijaintipaikka tiedetään etukäteen ja jälkikäteen. Miten tämä erilaisissa tapauksissa dokumentoidaan, jos hautapaikaksi on ilmoitettu vaikkapa perikunnan omistama maa-alue, on toinen juttu. Ja onko kaikki vainajan tuhka samassa paikassa, kuten hautaustoimilain 19 pykälä edellyttää, sitä on vaikea todentaa. Viranomaiset eivät valvo tuhkan kuljetusta eivätkä hautaamista. Krematioriolla on velvollisuus olla luovuttamatta tuhkaa, jos on syytä olettaa että sitä käsiteltäisiin epäasiallisesti. Lainsäätäjä ei anna esimerkkejä epäilyttävistä piirteistä.
Tuhkan sirottelu moottoritielle mennee tuon hautarauhaa koskevan rikoslain pykälän alueelle, sillä moottoritietä ei voi kuvitella sallituksi hautapaikaksi. Ympäristörikoksena yksittäisen tuhkauksen tuhka on vähäinen, ongelmana on pikemminkin jos tuhkia sirotellaan todella paljon yhteen paikkaan. Ihmisessä on kun raskasmetalleja ja muita aineita kuoltuaankin.
Ilona Pajari
Saimme Tieteiden yössä 16.1. kysymyksiä, joihin vastaamme tällä sivulla.