comment 0

Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran gradupalkinto

Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura Ry. myöntää palkinnon ansiokkaalle kuolemantutkimukseen liittyvälle pro gradu -tasoiselle opinnäytteelle. Kilpailutöiden tulee olla valmistuneita 1.9.2019-31.8.2020 välisenä aikana. Opinnäytteen voi ilmoittaa kilpailuun joko opiskelija itse tai työn ohjaaja opiskelijan luvalla.

Osallistu kilpailuun lähettämällä opinnäyte PDF-muodossa 31.8.2020 mennessä osoitteeseen elisa.morgan(at)helsinki.fi​. Kirjoita viestin otsikoksi ”Gradupalkinto” ja liitä mukaan ehdokkaan yhteystiedot.

Palkinnolla haluamme antaa tunnustusta nuorelle tutkijalle ja kannustaa jatkamaan kuolemantutkimuksen parissa. Gradupalkinto on suuruudeltaan 500 euroa. Jos tekijöitä on useampi, jaetaan palkintosumma tekijöiden kesken. Palkinnon saaja tai saajat julkistetaan SKTSn syysseminaarissa 19.10.2020.

Päätöksen palkinnon saajasta tekee SKTSn hallitus yhdessä hallituksen valitseman arviointiryhmän kanssa.

Opinnäytteen alaa tai arvosanaa ei ole rajattu. Kuolemantutkimus on monitieteistä ja kuolema voi olla opinnäytteen aiheena monella tavalla. Oman tieteenalansa näkökulmasta keskinkertainen opinnäyte voi olla kuolemantutkimuksen näkökulmasta ansiokas.

Toivomme runsaasti mielenkiintoisia opinnäytetöitä mukaan kilpailuun!

comment 0

Kysy kuolemantutkijalta: Kuinka paljon saa sakkoja, jos sirottelee tuhkat ei-sallittuun paikkaan? Ja kuinka paljon tuhkan sirottelu saastuttaa eli onko esim. moottoritielle sirottelu ympäristöteko?

Vastaan tähän historiantutkijana, en juristina tai poliisina.

Vainajan tuhkaa koskee hautarauha siinä missä ruumistakin, ja hautarauhan rikkominen on rikoslain 17 luvun 12 pykälän mukainen rikos. Luvassa on sakkoja tai vankeutta korkeintaan yhdeksi vuodeksi. Tuhkan käsittelystä tuskin määrätään ankarimman mukaan, enkä ole kyennyt löytämään tapauksia, joissa tuhkan käsittely olisi päätynyt oikeuteen asti. Saattaa niitäkin toki olla.

Tuhka tulee sirotella ennalta krematoriolle ilmoitettuun paikkaan, ja jos tämä tapahtuu muualla kuin hautausmaalla, paikan tulee olla ennalta ilmoitettu hautapaikaksi hautaustoimilain mukaan. Sallittu paikka voi olla myös erityinen tarkoitukseen osoitettu tuhkansirottelupaikka vaikkapa vesistössä.

Oleellista on siis se, että jokaisen vainajan jäännösten sijaintipaikka tiedetään etukäteen ja jälkikäteen. Miten tämä erilaisissa tapauksissa dokumentoidaan, jos hautapaikaksi on ilmoitettu vaikkapa perikunnan omistama maa-alue, on toinen juttu. Ja onko kaikki vainajan tuhka samassa paikassa, kuten hautaustoimilain 19 pykälä edellyttää, sitä on vaikea todentaa. Viranomaiset eivät valvo tuhkan kuljetusta eivätkä hautaamista. Krematioriolla on velvollisuus olla luovuttamatta tuhkaa, jos on syytä olettaa että sitä käsiteltäisiin epäasiallisesti. Lainsäätäjä ei anna esimerkkejä epäilyttävistä piirteistä.

Tuhkan sirottelu moottoritielle mennee tuon hautarauhaa koskevan rikoslain pykälän alueelle, sillä moottoritietä ei voi kuvitella sallituksi hautapaikaksi. Ympäristörikoksena yksittäisen tuhkauksen tuhka on vähäinen, ongelmana on pikemminkin jos tuhkia sirotellaan todella paljon yhteen paikkaan. Ihmisessä on kun raskasmetalleja ja muita aineita kuoltuaankin.

Ilona Pajari

Saimme Tieteiden yössä 16.1. kysymyksiä, joihin vastaamme tällä sivulla.

comment 0

Kysy kuolemantutkijalta: Miten kuolema on muuttunut historian aikana?

Kysymys on laaja ja siihen vastaamista on yritetty useiden tuhatsivuisten teosten verran. Klassikko aiheesta on tietenkin Philippe Arièsin L’homme devant la mort (1975), englanniksi The Hour of Our Death. Michel Vovellen vastaava järkäle on La mort et l’Occident: De 1300 à nos jours (1983). Arthur E. Imhof ei ole yhtä tunnettu länsimaisen kuoleman selittäjä, mutta hänen teoksensa Ars Moriendi (1991) on sekin suositeltava.

Arièsista on sanottu, että hän on jo pikemminkin tieteenalan historiaa kuin suositeltava lähde esimerkiksi opinnäytteisiin; aikansa kutakin, pätee myös muihin suuriin selitysteoksiin. Uudempi tutkimus vain pyrkii keskittymään lyhyempiin aikakausiin ja pienempiin kokonaisuuksiin.

Oman maamme historiasta luettavaksi voi antaa Suomalaisen kuoleman historian vuodelta 2019. Se on ainakin tuore, ja auttaa alkuun suomalaisen kuoleman monien puolien pohdinnassa.

Ilona Pajari

Saimme Tieteiden yössä 16.1. kysymyksiä, joihin vastaamme tällä sivulla.

comment 0

Kysy kuolemantutkijalta: Onko kuolemantutkimukselle omaa tieteellistä yksikköä/laitosta Suomen yliopistoissa?

Ei ole. Kuolemaa voi tutkia melkeinpä missä oppiaineessa tahansa, ja monessa yksikössä on välillä kuolema-aiheisia kursseja ja luentosarjoja. Hoitotieteessä ja käytännöllisessä teologiassa kuolemaa käsitellään enemmänkin. Toiveissa olisi saada aikaan kuolemantutkimuksen verkkokurssi tai kursseja, mikäpä ettei perusopintokokonaisuuskin. Kokonaisuus olisi luonnollisesti monitieteinen.

Ilona Pajari

Saimme Tieteiden yössä 16.1. kysymyksiä, joihin vastaamme tällä sivulla.

comment 0

Kysy kuolemantutkijalta: Kasvaako hautausmaat tulevaisuudessa ja kuinka monta prosenttia väestöstä nykyään haudataan?

Tuskinpa kasvavat. Väestö ikääntyy ja parin vuosikymmenen kuluessa kuolleisuus on huipussaan, mutta koko maan mittakaavassa vainajista tuhkataan jo puolet. Kaupungeissa, joissa paine hautausmaihin voisi olla suurin, tuhkaus on huomattavasti yleisempää. Tuhkauurnahan vie vähemmän tilaa kuin arkku, ja tuhkia myös sirotellaan joko muistolehtoon tai hautausmaan ulkopuolelle, mikä vähentää tilan tarvetta vielä lisää. Korkeintaan voisi krematorioita kuvitella perustettavan lisää, jos niiden kapasiteetti ei riitä.

Ilona Pajari

Saimme Tieteiden yössä 16.1. kysymyksiä, joihin vastaamme tällä sivulla.

comment 0

Kuolemakahvilat Vantaan kaupunginmuseossa keväällä 2020

Tänä keväänä SKTS:n perinteisiä kuukausiesitelmiä korvaavat Vantaan kaupunginmuseon kuolemakahvilat. Tervetuloa!

”Vantaan kaupunginmuseolla käynnistyy 30.1. Kuoleman kahvila -teemasarja. Kahvilassa pääsee jakamaan ajatuksiaan kuolemasta, kuuntelemaan eri asiantuntijoiden esitelmiä, sekä nauttimaan virkistävästä kahvista.

Kuoleman kahvilat järjestetään Vantaan kaupunginmuseolla kuutena torstaina klo 17.00–18.30. Vapaa pääsy.

30.1. Suomen kivikautiset haudat ja hautaustavat, FT Marja Ahola

13.2. Manan majoille – uskomuksia ja tapoja suomalaisessa hautausperinteessä, FM Heli Haavisto

5.3. Vapaaehtoistoiminta saattohoidossa, mukana Terhokodin vapaaehtoistyöntekijöitä

19.3. Jälleenkohtaamisia – vainajakokemukset sekä niiden koetut vaikutukset käsityksiin elämästä ja kuolemasta,TT, psykoterapeutti, pappi, tietokirjailija Markku Siltala

2.4. Kuoleman yli jatkuvat ihmissuhteet, FT Kaarina Koski

16.4. Hautajaistyöpaja, ohjaajana Ilona Pajari

Vantaan kaupunginmuseo │ Hertaksentie 1, 01300 Vantaa”

https://www.sivistysvantaa.fi/vantaankaupunginmuseo/artikkelit/Info/uutiset/vantaankaupunginmuseossakeskustellaankuolemasta.html

comment 0

SKTS:n uusi hallitus 2020

Eilisessä kokouksessa saimme muodostettua hallituksen, vaikka enemmäkin väkeä olisi voinut olla paikalla. Kiitos osallistujille, ja uutta toimintaa alettiin jo suunnitella innokkaasti.

Hallitus 2020

Puheenjohtaja
Ilona Pajari, sosiaalihistorian dosentti, VTT, Jyväskylän yliopisto. (kuolemantutkija(a)gmail.com)

Varapuheenjohtaja
Karoliina Käpylehto, TM, tohtoriopiskelija, Kasvatustiede, Helsingin yliopisto. (karoliina.kapylehto(a)helsinki.fi)

Sihteeri
Elisa Morgan, TK, Uskonnonfilosofia, Helsingin yliopisto. (elisa.morgan(a)helsinki.fi)

Taloudenhoitaja                                                                                                                                                                              Anna Huhtala, FM, tohtoriopiskelija, Historia, Tampereen yliopisto. (anna.huhtala(a)tuni.fi)

Tiedotusvastaava                                                                                                                                                                      Heikki Rosenholm, FM, tohtorikoulutettava, Kulttuurituotanto ja maisemantutkimus, Turun yliopisto. (hepero(a)utu.fi)

Hallituksen jäsen
Kaarina Koski, FT, folkloristiikan dosentti, Helsingin yliopisto. (kaakos(a)utu.fi)

Varajäsenet
Inka Laisi, VTK, sosiologia, Helsingin yliopisto. (inka.laisi(a)helsinki.fi)

Anja Terkamo-Moisio, TtT, Hoitotieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto.  (anja.terkamo-moisio(a)uef.fi)