Viime viikolla, 12. ja 13.5. Helsingissä Tieteiden talolla järjestetty Kuolema ja identiteetti– seminaari onnistui kaikin puolin. Kahden päivän aikana tarjolla oli kolme luentoa, seitsemän työryhmää ja lukuisia tilaisuuksia tavata eri alojen kuolemasta kiinnostuneita ammattilaisia.
Seminaaria tuki sekä rahallisesti että henkilökohtaisten panostusten osalta Suomen Kulttuurirahaston Argumenta-hanke Human Mortality. Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Sami Pihlström piti erittäin kiinnostavan luennon kuoleman filosofiasta; lisäksi tätä kautta seminaari sai ulkomaisen vieraan. Professori Douglas J. Davies on täällä tutkijakollegiumin kutsumana, ja hänen luentonsa aiheesta ”Natural burial” herätti paljon keskustelua, onhan tällainen ekologinen hautaustapa Suomessa melko vähän tunnettu.
Dosentti Päivi Hietasen luento toivosta syöpäsairaiden hoidossa toi esille kenties käytännönläheisemmän näkökulman. Kuolevien kohtaaminen on monelle vaikeaa. Vaikka kuolema on monilla tahoilla jatkuvasti esillä, kuoleman todellisuus, eli pitkäaikainen sairaus ja mahdollisesti päätöksentekokyvyn ja elämänhallinnan menettäminen on se todellinen tabu. Monissa työryhmissäkin käsiteltiin tavalla tai toisella kuoleman herättämiä tunteita. Mediassa kuolemaan liitetään rutiininomaisesti suru, mutta todellisuudessa kuolemaan liittyy usein pelkoa ja vihaa – sekä toivoa ja rakkautta.
Kuolema identiteettinä oli selvästi monialaisuuteen inspiroiva teema. Keskusteluissa tuli ilmi, että usein kuolemaan ammatillisesti ja tutkimuksellisesti suuntautuneilla on taustalla oma merkittävä kokemus kuolemasta, joko omasta kuolemanvaarasta tai läheisen kuolemasta. Olisikin kiinnostavaa koota – joko nimellä tai nimettömänä – erilaisia kuoleman pariin innostaneita syitä ja kokemuksia. Onhan kuolema erittäin mielenkiintoinen näkökulma koko yhteiskuntaan.
Seminaarin järjestäminen sujui yllättävän helposti. Suurin huoli oli siitä, tavoittaako tieto ihmiset ja tuleeko ketään paikalle. Kyllä tuli, ilmoittautuneita oli lähes 80 ja esiintyjiä 35. Suuri kiitos kuuluu järjestäjille eli Anna Haveriselle, Kirsi Kanervalle ja Marja-Liisa Honkasalolle. Joskus tuntuu kohtalollakin olevan sormensa pelissä: eri aloilta tulevien ja aiemmin toisiaan tuntemattomien taidot ja ideat menivät näin hyvin yksiin ja tuottivat mitä ilmeisimmin hyötyä ja iloa lukuisille muille.
Kuolema on aihe, joka yhdistää hyvinkin eri suunnilta lähestyviä ihmisiä. Siksi on perusteltua, että järjestämme jatkossakin mahdollisimman monialaisia tilaisuuksia. Seuraavaksi on kenties luvassa kevyempää yhdessäoloa: Turun linnassa on menossa kuolema-aiheinen näyttely ja Tampereen työväenteatterin ohjelmistoon on tulossa näytelmä Maailmanlopun hautaustoimisto. Omakustanteinen reissu pienellä porukalla jompaankumpaan kohteeseen voisi olla mainio tapa tutustua toisiimme paremmin.
Ilona Kemppainen
Puheenjohtaja
Suomalaisen kuolemantutkimuksen seura