comment 0

SKTS:n syysseminaari 29.10.2018 Tieteiden talolla: Epäkuolleet

Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura ry:n jo perinteinen syysseminaari järjestetään jälleen lokakuun viimeisenä maanantaina Helsingissä. Kokoonnumme Tieteiden talon saliin 104 29.10. klo 17 alkaen kuulemaan kolmea esitelmää, teemana Epäkuolleet.

Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille.

Illan ohjelma:

17.00 Avaussanat: SKTS:n puheenjohtaja Ilona Pajari

17.10 FT Kirsi Kanerva: ”Viikinkien vainajat – eläviä kuolleita, puhuvia päitä, haudan asukkeja”

”1100–1400-lukujen Islannissa kirjoitettiin runsas määrä viikinkiajasta kertovaa saagakirjallisuutta, jossa kuvattiin kuoleman jälkeen rauhattomaksi ryhtyviä vainajia. Nämä saattoivat kuljeskella ympäriinsä elämänaikaisessa fyysisessä ruumiissaan, joko auttamassa eläviä tai aiheuttamassa näille kiusaa ja vahinkoa. Kirjallisuudessa esiintyvät epäkuolleet pohjautuivat todennäköisesti kotoperäisille uskomuksille, mutta myös kristinuskon kautta omaksutut näkemykset vainajien kyvystä palata alkoivat ennen pitkää näkyä kuvauksissa. Esitelmässä tarkastellaan, millaisia saagakirjallisuuden elävät kuolleet ovat ja miten ne kenties muuttuivat kulttuurin ulkopuolelta tulleiden vaikutteiden myötä.”

18.00 FT Kaarina Koski: ”Vainajaolentojen ruumiillisuus esiteollisen Suomen uskomusperinteessä”

”Suomalaisessa uskomusperinteessä kerrotaan runsaasti vainajaolennoista, jotka näyttäytyvät tai ottavat eläviin kontaktia yksittäin tai joukkoina. Vainajia luonnehditaan usein hengiksi, jotka liikkuvat ilman ruumista. Toisissa asiayhteyksissä ne kuitenkin ovat edes osittain ruumiillisia: ne pahoinpitelevät eläviä tai niistä putoilee multaa tai hometta. Kansanuskossa yhdistyy näkemyksiä ruumiista ja sielusta eri ajoilta ja eri lähteistä. Oppineiden ja kirkon omaksuma ajatus hengen ja ruumiin erillisyydestä tavoitti kansanuskon 1600-luvulta lähtien. Teologiset pohdinnat yliluonnollisen ruumiillisuudesta olivat yksityiskohtaisia etenkin paholaisen osalta ja julistivat senkin aineettomaksi. Paikalliset näkemykset yksilön kuolemanjälkeisestä puhdista sisälsivät myös ruumiillisen elementin: ihminen saattoi kummitella vain niin kauan kuin ruumiissa vielä oli voimaa jäljellä. 1800-luvulla kansanomainen, joustava maailmankuva jätti tilaa monenlaisille vainajaolennoille. Maailma nähtiin ihmisten ja ei-ihmisten kesken jaettuna niin, että vainajat olivat omassa maailmassaan ruumiillisia, vaikka niistä tihkui ihmisten arkitodellisuuteen yleensä vain aineeton hahmo.”

18.50 FM Heikki Rosenholm: ”Zombit ja kuoleman representaatiot populaarikulttuurissa”

”Puhun esityksessäni länsimaisesta zombihahmosta ja siihen liittyvästä kuolemankulttuurista. Millä tavoin erilaisissa zombeihin liittyvissä mediatuotteissa ja tapahtumissa tuodaan ilmi länsimaisia kuolemankulttuurin puolia, entä mitä ne kertovat yksilöiden ja yhteisöjen kokemista kuolemakäsityksistä?
Aihe on ajankohtainen ja mielenkiintoinen, sillä zombi on ollut 2000-luvulla  suositumpi kuin koskaan aikaisemmin. Tästä osoituksena ovat muun muassa valtaisan suosion saavuttaneet zombiaiheiset elokuvat (Zombie Land (2009), World War Z (2013), tv-sarjat (The Walking Dead (2010-)) ja videopelit (Resident Evil (1996-), The Last of Us (2013)). 2000-luvulla ilmiöksi ovat nousseet myös Zombie Walk ja Zombie Run -tapahtumat, joissa osallistujilla on mahdollisuus eläytyä zombin rooliin. Tapahtumien suosio on kytköksissä 2000-luvulla uudelleen heränneeseen zombi-ilmiöön, mutta syitä suosiolle voidaan myös löytää tänä päivänä vallitsevasta kuolemankulttuurista.”

19.40 Loppukeskustelu ja tilaisuuden päätös

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s