comment 0

Monimuotoinen leskeys ja oikeus suruun

Uutta avioliittolakia koskeva kansalaisaloite on kiinnittänyt huomion samaa sukupuolta olevien pariskuntien yhteiskunnalliseen asemaan. Eräs verraten vähän huomiota saanut asia on leskeys.

Elämänkumppanin menettäminen on yksilötasolla aina voimakas henkinen isku. Tämän lisäksi leskeydessä on myös yhteisöllinen ulottuvuutensa, joka voi lisätä kokemuksen ankaruutta. Aiemmin liittyi etenkin naisten leskeyteen voimakas sosiaalinen kontrolli, jossa yksilön surusta tehtiin instituutio ja yhteisön sanelema velvoite. Surun vapaus ja yksilöllisyys katosi. Seksuaalivähemmistöihin kuuluville pariskunnille ongelma on ollut täysin päinvastainen. Koska parisuhdetta ja avioliittoa ei pitkään haluttu tunnustaa julkisesti, on myös leskeys jäänyt tunnustamatta. Vailla oikeutta parisuhteeseen ja vailla oikeutta tunnustettuun avioliittoon ovat kumppaninsa menettäneet seksuaalivähemmistöihin kuuluvat lesket olleet usein myös vailla oikeutta suruun.

Alan tutkimuksessa tilannetta kutsutaan nimityksellä ”äänioikeudeton suru”, disenfranchised grief. Gerontologi Kenneth J. Dokan luoma määritelmä pitää sisällään kaiken sellaisen surun, jota yhteiskunta ei hyväksy tai tunnusta, johon syystä tai toisesta liittyy vahva stigma, ja joka voi tämän vuoksi jäädä julkisesti käsittelemättä. Vaikka seksuaalivähemmistöillä on omat yhteisönsä ja tukiverkostonsa, on kokemus kumppanin menettämisestä ollut pitkään vailla julkista tunnustusta. Puolison kuoleman aiheuttaman tuskan ja huolen lisäksi leskeksi jäämiseen liittyy täten myös sosiaalinen ulottuvuutensa. Seksuaalivähemmistöön kuuluvalle on elämänkumppanin kuolema yleensä alleviivannut aiempaa ulkopuolisuuden tunnetta vielä entisestään.

Leskeyden jäädessä yhteiskunnallisen hyväksynnän ulkopuolelle ovat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat lesket tuoneet kokemuksensa julki toisin tavoin, omien yhteisöjensä kautta. Omat mahdollisuutensa luo tämän päivän sosiaalinen media, jonka merkitystä kuolemantutkija Panagiotis Pentaris käsittelee Thanatos -lehden tulevassa, joulukuun 1. päivänä ilmestyvässä numerossa. Internetin kautta on homoseksuaaliselle leskeydelle mahdollista antaa kasvot ja tehdä aiemmin näkymättömiin jäänyt suru konkreettisesti näkyväksi. Tällä on merkityksensä surun käsittelyn ja toipumisen kannalta.

Uuden avioliittolain tullessa käsittelyyn on toivottavaa, että asiasta päättävät tahot miettivät ratkaisua tehdessään myös leskeyteen ja puolison menettämiseen liittyviä ulottuvuuksia. Avioliittolakia koskevan kansalaisaloitteen otsikkona oli puolisolle annettava lupaus, ”tahdon”. Mahdollisesti toteutuessaan laki tekee näkyväksi myös sen, mitä kaikkea tarkoittaa ”kunnes kuolema meidät erottaa”. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus suruun.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s